Kesä tuo Turusta esille ihan uusia ulottuvuuksia. Jokirannassa paistattelee päivää suuri joukko auringonpalvojia, ja kahviloissa ja ravintoloissa käy vilkas puheensorina. Tunnelmaa voisi verrata jo lähes noiden oikeasti lämpimien maiden tunnelmaan. Se on hienoa, että meillä on mahdollisuus ja aikaa välillä nauttia kaupungin hienoista puolista.
Minä kuitenkin olin vain läpikulkumatkalla - palaamassa djembenostoreissulta hikiseen toimistoon. Ei ollut aikaa pysähtyä kahville tai jäädä nurmikolle makoilemaan. Arvaa harmittiko...
Tokkopa tulen kesällä muutenkaan paljon joenvarressa maleksimaan. Miellä on kaikilla omat tapamme viettää kesää. Minun kesääni on kuulunut jo vuosien ajan leirit - aiemmin harrastuksena ja nykyään palkkatyössä. Siinä missä jotkut kaipaavat mellastamaan festareille tai vetelehtimään ruuhkaisille rannoille, minä olen aina halunnut leireille. Johtuuko se leirien tunnelmasta, monipuolisista mahdollisuuksista toimintaan vai niistä kivoista uusista ystävistä, joita kaikilta leireiltä saa? En usko, että yksiselitteistä syytä on. Tosiasia on kuitenkin sen, etten ole koskaan ollut huonolla leirillä - tai retkellä - tai vaelluksella. Jokainen leiri on erilainen - toiminnaltaan ja ihmisiltään, mutta kaikista on kuitenkin jäänyt hienoja muistoja. Se, että välillä on umpikohmeessa, litimärkä tai niin väsynyt ettei muista nimeään - se ei haittaa. Aina on kivaa!
Nykyään leirille lähteminen on kuitenkin paljon raskaampaa kuin ennen. Aina joku on jäänyt kotiin kaipaamaan - ensin vanhemmat, myöhemmin tyttöystävä, sitten vaimo, vaimo ja lapsi, vaimo ja kaksi lasta, vaimo ja kolme lasta, ... Lähtemisen tuska helpottaa kuitenkin heti leirin alettua. Kaupungin kiire ja murheet unohtuvat ja leiri vetää mukaansa. Pitkillä leireillä on usein vaikea sanoa monesko päivä on menossa.
Kun pian sekä minä, että monet muut poistumme leireilemään, niin muistetaan välillä niitä kotiin jääviä. Jokaista meitä joku odottaa takaisin kotiin - suodaan heille välillä se riemu, että ilmoitetaan olevamme hengissä (vaikka rahat on loppu, sukat häviksissä ja polvessa iso laastari). He ovat sen ansainneet!
Tämän kirjoituksen myös nuorisoblogi siirtyy leiriaikaan. Turun NMKY:n kesän leiritoiminnasta julkaistaan toivottavasti mahdollisimman usein pieniä katkelmia siitä miten Harvassa menee. Ole mukana lukemassa - ja jaa myös kavereillesi.
Hyvää leirikesää!
-Olli-
p.s. blogisivusto on edelleen nimeämättä. Voisin valehdella ja sanoa, että lukemattomista ehdotuksista ei löytynyt sopivaa. Mutta se olisi siis vale. Yritetään siis syksyllä uudelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti