Myydään Harva!

Turun NMKY:llä on Airiston rannalla oma leirikeskus. 400 m pitkä, 100m leveä ja rantaviivaa on n. 1 km. Saareen uppoaa rahaa ihan tolkuttomasti!

Mitä järkeä on ylläpitää kallista leirikeskusta? Oman leirisaaren ylläpitoon, huoltoon ja kunnostamiseen menee huomattavan paljon Namikan päätoimisten työntekijöiden työaikaa - ja rahaa ihan järjesttömästi. Kaikki maksaa - jo pelkästään kulkeminen saareen maksaa yhdistykselle vuosittain veneiden huoltoina, korjauksina ja polttoaineina niin paljon, että sillä rahalla voisi varmasti tehdä jotain järkevämpääkin.
Uuden ruokalarakennuksen ja sähköjen myötä euroja palaa myös lämmitykseen - tuhansia vuodessa.

Kannattaako se? Kyllähän meillä olisi tässä ihan lähistöllä leiripaikkoja, joita voitaisiin käyttää leiritoiminnassa ilman huolta paikkojen huoltamisesta. Maksettavaksi tulisi ainoastaan osallistujien kulut. Eiköhän olisi siis jo aika tunnustaa tosiasiat ja tehdä tarpeelliset toimenpiteet - MYYDÄÄN HARVA. Kaavoittamalla saaren mökkitonteiksi voisi yhdistys tienata miljoonia euroja. Mitäköhän merenrantatonteista maksetaan?

Nyt sinä sanot EI, pontevasti EI IKINÄ! Ja minä olen kanssasi täysin samaa mieltä! Mistään ei löydy parempaa leiripaikkaa kuin meidän Harvamme. Harva on käyttövuosiensa aikana tarjonnut lukemattomille lapsille, nuorille ja aikuisille jotain sellaista, mitä ei voi rahalla mitata: Unohtumattomia leirikokemuksia, kasvunpaikkoja nuorille ohjaajille, sosiaalisia taitoja ryhmässä ja yhteisössä toimimiseen ja mikä tärkeintä - ystäviä. Me emme tule toimeen ilman muita ihmisiä. Sosiaalinen kanssakäyminen on meille elinehto ja muiden hyväksyntä saa meidät tuntemaan itsemme joksikin. Leireillä on mahdollisuus kohdata ihmisiä aidoimmillaan - ilman rooleja ja samanarvoisina (usein myös kummallisen hajuisina, mutta se on toissijaista).

En koe itseäni minkäänsortin aktivistiksi ja puihin itsensä ketjuilla kiinnittävät ympäristöihmiset saavat mieleni lähinnä hilpeäksi - vaikka hyvällä asialla ovatkin. Vain Harva voisi antaa minulle syyn moiseen vouhottamiseen. Jos siis joku edes harkitsee Harvan myymistä, niin taidan valaa itseni keskelle kenttään betoniin. Tai tehdä jotain muuta tarkkaan harkittua.

Harvaa ei ainakaan minun tietääkseni olla myymässä - eikä moista kai kukaan tätä tekstiä lukuunottamatta ole ehdottanutkaan. Jos moinen typeryys joskus jonkun mieleen juolahtaa, niin voin vannoa olevani vastassa - enkä usko olevani yksin!

-Olli-

Jyvät akanoista

Näin perjantain kunniaksi on hyvä pohdiskella syntyjä syviä. Ränneistä tippuu vesi ja ihan vaikuttaa siltä kuin kevät olisi jo tulossa. Nyt jo! Tuntuu kuin ei talvesta olisi vielä edes ehtinyt nauttia kunnolla ja nyt jo lumi alkaa sulaa - enhän mä ole edes pulkkamäkeen vielä ehtinyt (mitähän välilevyt siitäkin sanoisivat?). Vuodenajat vyöryvät päälle kuin juna. Tuntuu ettei edellisestä ole saanut otetta, kun jo seuraava tulee.

Vai onko elämä vain muuttunut yleisestikin samanlaiseksi. Meille annetaan asioita eteen aivan altavalla tahdilla. Informaatiokanavat ovat kehittyneet ja sosiaalisessa mediassa on jaossa niin ihmiset kuin asiatkin. Sitä saa mitä tilaa sanotaan - ja nykyään tuntuu saavan tilaamattakin. Kaikista asioista ei ehdi saada otetta ennenkuin on jo myöhäistä.

Nuorisotoiminnassa on myös meneillään vuodenajan vaihto. Kevät tuo mukanaan leirejä ja tapahtumia - ikäänkuin talvikausi olisi oltu unessa ja nyt tuupataan tarjolle jos jonkinlaista menoa ja meininkiä. Toiminnassa mukana olevat nuoret ovat verkostoituneet sosiaaliseen mediaan, ja minä ainakin oletan tavoittavani aiempaa paremmin kaikki toiminnasta kiinnostuneet. Olettaminen on vaarallista! Vaikka kaiken informaation saa jakoon nykyään montaa eri reittiä, ei sen tavoittavuus ole kuitenkaan parantunut. Tai ainakaan siihen ei reagoida.

Meillä pitäisi olla käytössä parhaat välineet yhteydenpitoon koskaan - silti tärkeimmät asiat jäävät usein huomioimatta. Vaikka jokin asia koetaan tärkeäksi, ei se silti erotu kaiken muun informaatiotulvan keskeltä niin, että siihen osattaisiin myös tarttua.

Namikalaisuus on valinta! Tartu tilaisuuteesi...

Miten oppisimme erottelemaan jyvät akanoista?

-Olli-