Viiksien kasvatusta

Jos joku on sattunut minut viime viikkoina sattumalta näkemään, niin on varmasti kiinnittänyt huomiota
lisääntyneeseen karvoitukseen nenän alla. Kaikkeahan pitää kokeilla, sanotaan, ja viiksien kasvattaminen nyt vaan oli minulla seuraavana listalla ;)

Ihan rehellisesti sanottuna taustalla on ehkä hiukan muutakin. Eikä se liity ainoastaan vaimon järkyttämiseen. Nyt on viiksienkasvatuskuukausi. Miehien ympäri maailman toivotaan kasvattavan viikset hyvän tarkoituksen vuoksi - muistuttaakseen ja kerätäkseen rahaa miesten sairauksien hoitoon. Jos et ole koskaan kuullutkaan, niin katso fi.movember.com.

Ulkonäöllähän ei ole mitään merkitystä siihen mitä ihminen on sisältä - eihän. Ja ihmisiä ei pidä arvioida vain ulkonäen perusteella - eihän. Ei tietenkään, mutta kyllä meistä suurin osa silti sortuu katsomaan kieroon ihmisiä, jotka näyttävät erilaisilta tai huvittavilta mielestämme. Minäkin teen niin. Silti musertavan kritiikin määrä pelkästään viiksistä on saanut minut ymmälleen - näinkö me kohtelemme toisiamme? Saan kuitenkin vielä nukkua sisällä - ja vanhempanikaan eivät (vielä) uhanneet jättää minua perinnöttömäksi.

Onneksi kaikki on vain väliaikasta - marraskuukin loppuu joskus ja saatan ajella nenänaluseni. Tai mitä jos kuitenkin annan vaan kasvaa - ihan vaan kiusaksi...

-Olli-

Tee työtä, joka on arvoitus

Puolustusvoimilla oli muutama vuosi sitten rekrytointikampanja, jolla haettiin työntekijöitä hyvin erilaisiin tehtäviin. Siis erilaisiin tehtäviin puolustusvoimissa ja samalla erilaisiin tehtäviin kuin muualla, sillä tarjolla on "normaalien" töiden lisäksi hyvin erikoisiakin hommia. Hieno työpaikka,
voin kokemuksesta kertoa ;) No, joka tapauksessa siis tuon kampanjan iskulause kuului: "Tee työtä, jolla on tarkoitus". Ei kauaa kestänyt, kun tuo lause kääntyi (varsinkin puolustusvoimien työntekijöillä) muotoon "Tee työtä, joka on arvoitus".
Tee työtä, joka on arvoitus. Tosiaan, mitähän minä teen työkseni? On ihan äärettömän vaiketa kertoa ihmisille mitä minä teen - joskus jopa asian selittäminen
itselleni on hyvin haastavaa. En nyt yritä tehdä laajaa selvitystä nuorisosihteerin toimenkuvasta - tuskin jaksaisin sitä edes itse lukea.
Pohin omaa työnkuvaani vähän normaalia enemmän, kun eräs ohjaajakoulutuksessa mukana oleva nuori näki (sekaisen) työhuoneeni Bunkkerissa. "Ai täällä on sun toimisto. Istutko sä vaan päivisin täällä?" No, joo ja en. Mietin pitäisikö yrittää selittää tarkemmin jotain. Kertoa vaikka, että välillä vaihdan lamppuja kun huoltomies ei ehdi tai että välillä vedän vaimon autolla traileria, jossa on vene kyydissä tai että ajoittain istun palaverissa, jossa mietitään mihin kohtaan ilmoittautumislomaketta olisi hyvä laittaa se painike missä lukee "tulosta tarroiksi" tai että...

Taisin tyytä vastaamaan, että joo, istun. Yritän valmistella näitä koulutuksia ja leirejä ja semmosta. Tieto lisää tuskaa sanotaan, joten ehkä olis hyvä olla kertomatta enempää. Mutta on välillä myös kiva voida hiukan elvistellä sillä mitä tekee työkseen. Olen joskus leuhkinut olevani ammattimeloja, -muusikko, -kiipeilijä, -pelaaja ja -laskija - onhan minulle maksettu palkkaa soittamisesta, eskimokäännöksistä, pleikkarin pelaamisesta, seinäkiipeilystä ja tietysti laskettelusta. Käsi ylös NYT ne jotka ovat myös pystyneet samaan ;)

Aion pitää vapaata töistäni 5.12.2011 - 19.1.2012 - ja keskittyä johonkin sellaiseen mikä on vielä suurempi arvoitus eli lapsiini. Isien rooli perheissä on onneksi viime vuosina kasvanut ja isätkin saavat tukea oman paikkansa vahvistamiseen osana kodin arkea. Ei, kotona oleminen ei ole lomaa (olen jo kerran kokeillut), mutta työtä jolla on tarkoitus - huikea suuri tarkoitus! Turha siis tavoitella  Joulunuokkarin jälkeen - minä olen offline @ home.

Hyvää viikonloppua!
-Olli-

Moi, saako tulla?

No saa tulla, toki, mutta...
Olen aina toivonut, että Namika voisi olla mahdollisimman monelle sellainen paikka, johon voi tulla käymään vaikkei mitään asiaa olisikaan. Jos vaikka sattuu olemaan hyppytunti tai jos koulu loppuu tosi aikaisin tai on muuten vaan tylsää. Bunkkerissa on pehmeitä sohvia (muulloinkin kuin SOHVAssa), jotka voivat tarjota lepohetken kesken muiden kiireiden.

Ongelma vain on siinä, että ovet eivät ole aina auki. Bunkkeri ei toimi ihan samalla tavalla kuin nuokkarit iltaisin. Ei ole aina varmaa, että joku on paikalla - ja jos juuri silloin sattuu paikalle, niin tokihan se harmittaa. Tai jos osuu paikalle niin, että tölli on juuri tyhjenemässä. Valitettavasti vain avaimenhaltijat voivat jäädä Bunkkeriin omin päin.

Silti, kaikista vaikeuksista huolimatta, on aina mukavaa, kun joku tulee Namikalle käymään. Vaikka työpäivä olisi kuinka kiireinen, niin on silti mukava nähdä juuri sinua. Kahvia tai teetäkin saa, jos maistuu.
Tämä on siis avoin kutsu juuri sinulle. Tervetuloa morjenstamaan - mutta soita ja varmista että olen paikalla. Nytkin täytyy just lähteä - kiekkoja heittelemään...

T: Bunkkerin asukki