Tee työtä, joka on arvoitus

Puolustusvoimilla oli muutama vuosi sitten rekrytointikampanja, jolla haettiin työntekijöitä hyvin erilaisiin tehtäviin. Siis erilaisiin tehtäviin puolustusvoimissa ja samalla erilaisiin tehtäviin kuin muualla, sillä tarjolla on "normaalien" töiden lisäksi hyvin erikoisiakin hommia. Hieno työpaikka,
voin kokemuksesta kertoa ;) No, joka tapauksessa siis tuon kampanjan iskulause kuului: "Tee työtä, jolla on tarkoitus". Ei kauaa kestänyt, kun tuo lause kääntyi (varsinkin puolustusvoimien työntekijöillä) muotoon "Tee työtä, joka on arvoitus".
Tee työtä, joka on arvoitus. Tosiaan, mitähän minä teen työkseni? On ihan äärettömän vaiketa kertoa ihmisille mitä minä teen - joskus jopa asian selittäminen
itselleni on hyvin haastavaa. En nyt yritä tehdä laajaa selvitystä nuorisosihteerin toimenkuvasta - tuskin jaksaisin sitä edes itse lukea.
Pohin omaa työnkuvaani vähän normaalia enemmän, kun eräs ohjaajakoulutuksessa mukana oleva nuori näki (sekaisen) työhuoneeni Bunkkerissa. "Ai täällä on sun toimisto. Istutko sä vaan päivisin täällä?" No, joo ja en. Mietin pitäisikö yrittää selittää tarkemmin jotain. Kertoa vaikka, että välillä vaihdan lamppuja kun huoltomies ei ehdi tai että välillä vedän vaimon autolla traileria, jossa on vene kyydissä tai että ajoittain istun palaverissa, jossa mietitään mihin kohtaan ilmoittautumislomaketta olisi hyvä laittaa se painike missä lukee "tulosta tarroiksi" tai että...

Taisin tyytä vastaamaan, että joo, istun. Yritän valmistella näitä koulutuksia ja leirejä ja semmosta. Tieto lisää tuskaa sanotaan, joten ehkä olis hyvä olla kertomatta enempää. Mutta on välillä myös kiva voida hiukan elvistellä sillä mitä tekee työkseen. Olen joskus leuhkinut olevani ammattimeloja, -muusikko, -kiipeilijä, -pelaaja ja -laskija - onhan minulle maksettu palkkaa soittamisesta, eskimokäännöksistä, pleikkarin pelaamisesta, seinäkiipeilystä ja tietysti laskettelusta. Käsi ylös NYT ne jotka ovat myös pystyneet samaan ;)

Aion pitää vapaata töistäni 5.12.2011 - 19.1.2012 - ja keskittyä johonkin sellaiseen mikä on vielä suurempi arvoitus eli lapsiini. Isien rooli perheissä on onneksi viime vuosina kasvanut ja isätkin saavat tukea oman paikkansa vahvistamiseen osana kodin arkea. Ei, kotona oleminen ei ole lomaa (olen jo kerran kokeillut), mutta työtä jolla on tarkoitus - huikea suuri tarkoitus! Turha siis tavoitella  Joulunuokkarin jälkeen - minä olen offline @ home.

Hyvää viikonloppua!
-Olli-