"Laula ihmisille ilosta, laula surusta, laula väreistä maailman. Laula ihmisille sanoista, laula teoista, yhden ainoan Jumalan. Laula heille saduista, laula sodista,laula kivikaduista. Laula sydämestäsi kaikki se, laula se - niin kuin herralle."
Jari Kekäleen laulu, josta tuossa on ensimmäinen säkeistä nähtävillä, sopii sanomaltaa rippileirille oikein hienosti. Meillä on joka vuosi mahdollisuus tavoittaa suuri joukko nuoria ja tarjota heille mahdollisesti koko elämän kestävä muisto hienosta leiristä ja samalla juurruttaa heihin jonkinlainen käsitys kristillisestä uskosta ja yleisesti elämisestä muiden ihmisten kanssa. Leiri on itsessään oma pienoisyhteiskuntansa. Jokaisella on oma paikkansa ja roolinsa, erilaiset tehtävät leirin arjen pyörittämisessä ja kaikilla on iso osa kokonaisuuden toimivuudessa.
Kaikilla ei ole leirille tultaessa samanlaiset käsitykset siitä, miten muiden kanssa yhdessä eletään. Leiritoiminnassa nousevat nopeasti esille ne, joita ei ilmeisesti muualla ole vaadittu noudattamaan samanlaisia sääntöjä tai osallistumaan minkäänlaisiin kotitöihin. "En mä osaa imuroida, mutsi imuroi kotona" - kuulostaa toki kivalta, mutta jossain vaiheessa olisi varmaan hyvä itsekin opetella. Saattaa ainakin helpottaa kotoa lähtemistä - jos moiseen joskus ryhtyy.
Leirillä - ainakin NMKY:n rippileirillä - suuri nuorille tarjottava "opetus" on se, miten eletään
yhdessä muiden kanssa niin, että kaikilla on mukavaa. Paljon käytetään aikaa ja vaivaa keskusteluissa, hartaushetkissä ja toiminnassa siihen, että kaikki voisivat oppia tulemaan keskenään toimeen ja oppisivat huomioimaan, miten oma toiminta vaikuttaa muiden ihmisten hyvinvointiin. Elämmekö me vain itseämme varten? Joskus muutoksen voi nähdä jo leirin aikana, toisilla ottaa vähän pidempään ja jotkut eivät opi koskaan. Joka tapauksessa me johtajat ja ohjaajat yritämme parhaamme, jotta tuo "laulu" menisi viestinä eteenpäin.
Liikaa ei kyllä kuitenkaan kannata meidän leireistä ja niihin osallistuvista nuorista olla huolissaan. Meidän leireillemme nuoret ovat erityisesti hakeutuneet ja joudumme joka vuosi jopa karsimaan osan hakijoista. Harvan kahdelle leirille ei yksinkertaisesti mahdu kaikki halukkaat. Tuo valikoituminen jo aiheuttaa sen, että leiriemme "ongelmat" ja pulmatilanteet ovat kuitenkin aivan eri kokoisia kuin esimerkiksi tuossa lahden toisella puolle, Heinänokassa. Paikallisseurakuntien leireille tulee ikäryhmän kaikki leiritoimintaa haluavat nuoret - täysin ilman minkäänlaista ennakkokarsintaa. Kun
edustettuna ovat laidasta laitaan kaikki alueen nuoret, ovat ongelmatkin paljon kirjavampia. Kielenkäyttö, yölliset koheltamiset ja mm. toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden kunnioittaminen ovat aivan eri planeetalta kuin täällä Harvassa. Se vaatii työntekijöiltä suuria ponnistuksia ja pitkää pinnaa. Tehtävä työ nuorten kanssa on arvokasta joka puolella, mutta erityinen hatunnosto niille leirivetäjille, jotka jaksavat loppuun asti yrittää viedä arvokkaita aatteita eteenpäin, eivätkä tyydy vain siihen, että kaikki selviävät hengissä.
Olen kyllä hyvin iloinen siitä, että saan tehdä työtäni juuri täällä Harvassa, nykyisten ja tulevien Namikalaisten kanssa. Saan olla mukana "laulamassa" osaavien ohjaajien kanssa eteenpäin Namikalaisia perinteitä ja tapoja. En usko, että niille löytyy mistään voittajaa...
Laula ihmisille!
-olli-
3.6.2011 TAITAA TULLA KESÄ!
Kesä tuo Turusta esille ihan uusia ulottuvuuksia. Jokirannassa paistattelee päivää suuri joukko auringonpalvojia, ja kahviloissa ja ravintoloissa käy vilkas puheensorina. Tunnelmaa voisi verrata jo lähes noiden oikeasti lämpimien maiden tunnelmaan. Se on hienoa, että meillä on mahdollisuus ja aikaa välillä nauttia kaupungin hienoista puolista.
Minä kuitenkin olin vain läpikulkumatkalla - palaamassa djembenostoreissulta hikiseen toimistoon. Ei ollut aikaa pysähtyä kahville tai jäädä nurmikolle makoilemaan. Arvaa harmittiko...
Tokkopa tulen kesällä muutenkaan paljon joenvarressa maleksimaan. Miellä on kaikilla omat tapamme viettää kesää. Minun kesääni on kuulunut jo vuosien ajan leirit - aiemmin harrastuksena ja nykyään palkkatyössä. Siinä missä jotkut kaipaavat mellastamaan festareille tai vetelehtimään ruuhkaisille rannoille, minä olen aina halunnut leireille. Johtuuko se leirien tunnelmasta, monipuolisista mahdollisuuksista toimintaan vai niistä kivoista uusista ystävistä, joita kaikilta leireiltä saa? En usko, että yksiselitteistä syytä on. Tosiasia on kuitenkin sen, etten ole koskaan ollut huonolla leirillä - tai retkellä - tai vaelluksella. Jokainen leiri on erilainen - toiminnaltaan ja ihmisiltään, mutta kaikista on kuitenkin jäänyt hienoja muistoja. Se, että välillä on umpikohmeessa, litimärkä tai niin väsynyt ettei muista nimeään - se ei haittaa. Aina on kivaa!
Nykyään leirille lähteminen on kuitenkin paljon raskaampaa kuin ennen. Aina joku on jäänyt kotiin kaipaamaan - ensin vanhemmat, myöhemmin tyttöystävä, sitten vaimo, vaimo ja lapsi, vaimo ja kaksi lasta, vaimo ja kolme lasta, ... Lähtemisen tuska helpottaa kuitenkin heti leirin alettua. Kaupungin kiire ja murheet unohtuvat ja leiri vetää mukaansa. Pitkillä leireillä on usein vaikea sanoa monesko päivä on menossa.
Kun pian sekä minä, että monet muut poistumme leireilemään, niin muistetaan välillä niitä kotiin jääviä. Jokaista meitä joku odottaa takaisin kotiin - suodaan heille välillä se riemu, että ilmoitetaan olevamme hengissä (vaikka rahat on loppu, sukat häviksissä ja polvessa iso laastari). He ovat sen ansainneet!
Tämän kirjoituksen myös nuorisoblogi siirtyy leiriaikaan. Turun NMKY:n kesän leiritoiminnasta julkaistaa toivottavasti mahdollisimman usein pieniä katkelmia siitä miten Harvassa menee. Ole mukana lukemassa - ja jaa myös kavereillesi.
Hyvää leirikesää!
-Olli-
p.s. blogisivusto on edelleen nimeämättä. Voisin valehdella ja sanoa, että lukemattomista ehdotuksista ei löytynyt sopivaa. Mutta se olisi siis vale. Yritetään siis syksyllä uudelleen...
19.5.2011 CANTARO WEI
Me aikuiset (Vilmakin on jo kohta sellainen) ollaan joskus hiukan liian vakavia ja jäkätetään turhanpäiväisistä asioista. Esimerkiksi liiasta melusta, kaikenlaisista kivoista kaiuttimista ja liian vaarallisista touhuista. Ja paljon muusta. Yritetään kyllä tarkoittaa hyvää, mutta onnistutaanko aina? Joka tapauksessa kaiken sen nipottamisen keskellä on kyllä mukava löytää itsensä välillä nauramasta ihan kyyneleet silmissä. Huomaa, että on kivaa - ainakin itsellä. Ja taisi se takapenkin melojakin hiukan kiemurrella...
Että Intiaanileikit kunniaan! Mali bangula wei - tai jotain sinnepäin - ja kohti kesää
Olli
28.4.2011 POST IT
Tietokoneen kannen päällä on 9 Post It - lappua täynnä tekemättömiä töitä. Tyhjiin väleihin voi päivän mittaan aina kirjoittaa lisää merkintöjä, kun asioita tulee mieleen. Noita lappuja on nyt kertynyt viimeisten viikkojen aikana lisää ja lisää, ja tuntuu ettei loppua näy. Liekö syynä kesän lähestyminen vai mikä?Hiljaa hyvä tulee sanotaan ja kaipa se pätee myös lappukierteeseeni. Varovasti katsellessa näyttää siltä, että osan asioista uskaltaa vetää yli. Hieno tunne - jokin asia on tehty valmiiksi tai saatettu eteenpäin. Vähitellen ylivetämättömiä asioita voi kirjoittaa uuteen lappuu ja yhdistellä siihen lisää muista lapuista - ja kuinka ollakaan, jäljellä on enää kolme lappua.
Olen iloinen lappujen vähentymisestä, mutten täysin tyytyväinen. Töissä - ja elämässä yleensäkin - pitäisi niiden tärkeiden tekemättömien asioiden mahtua minun mielestäni yhdelle Post It - lapulle...
Siispä uudelleen työn ääreen...
Olli
21.4.2011 VAIKEITA VALINTOJA
Niin se vain on, että helppoja valintoja ei ole. Bunkkerissa on parin viime päivän aikana istuttu ja ihmetelty tulevan kesän leiriohjaajavalintoja. NMKY:n toimintaan ja erityisesti ohjaajakoulutusiin osallistuu paljon hienoja ja aktiivisia nuoria ja olisi mukavaa, jos kaikki voitaisiin ottaa juuri sille leirille ohjaajaksi mihin kukin haluaa.
Todellisuus on kuitenkin valitettavasti karumpi. Me työntekijät joudumme nuorten aktiivisuuden, toiveiden ja leireille asetettujen osallistujarajojen ristitulessa siirtämään osan hyvistä ohjaajista leireille, joille he halusivat vasta toisena vaihtoehtona. Ja kun sekaan heitetään vielä kesätyöt, perheiden yhteiset lomasuunnitelmat ja muut osallistumista rajoittavat tekijät, niin varmaan on että joku pettyy. Positiivista kuitenkin on, että kaikille löytyy Turun Namikan kesästä aivan varmasti leiri, jossa toimia ohjaajana.
Ohjaajavalinnat julkistetaan ensi tiistaina koulutusten loppugaalassa. Toivottavasti meille työntekijöille riittää silloin ymmärrystä. Kaikki otettaisiin mielelään, mutta kun ei pysty.
Hyvää Pääsiäistä
Olli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti