"Laula ihmisille ilosta, laula surusta, laula väreistä maailman. Laula ihmisille sanoista, laula teoista, yhden ainoan Jumalan. Laula heille saduista, laula sodista,laula kivikaduista. Laula sydämestäsi kaikki se, laula se - niin kuin herralle."
Jari Kekäleen laulu, josta tuossa on ensimmäinen säkeistä nähtävillä, sopii sanomaltaa rippileirille oikein hienosti. Meillä on joka vuosi mahdollisuus tavoittaa suuri joukko nuoria ja tarjota heille mahdollisesti koko elämän kestävä muisto hienosta leiristä ja samalla juurruttaa heihin jonkinlainen käsitys kristillisestä uskosta ja yleisesti elämisestä muiden ihmisten kanssa. Leiri on itsessään oma pienoisyhteiskuntansa. Jokaisella on oma paikkansa ja roolinsa, erilaiset tehtävät leirin arjen pyörittämisessä ja kaikilla on iso osa kokonaisuuden toimivuudessa.
Kaikilla ei ole leirille tultaessa samanlaiset käsitykset siitä, miten muiden kanssa yhdessä eletään. Leiritoiminnassa nousevat nopeasti esille ne, joita ei ilmeisesti muualla ole vaadittu noudattamaan samanlaisia sääntöjä tai osallistumaan minkäänlaisiin kotitöihin. "En mä osaa imuroida, mutsi imuroi kotona" - kuulostaa toki kivalta, mutta jossain vaiheessa olisi varmaan hyvä itsekin opetella. Saattaa ainakin helpottaa kotoa lähtemistä - jos moiseen joskus ryhtyy.
Leirillä - ainakin NMKY:n rippileirillä - suuri nuorille tarjottava "opetus" on se, miten eletään
yhdessä muiden kanssa niin, että kaikilla on mukavaa. Paljon käytetään aikaa ja vaivaa keskusteluissa, hartaushetkissä ja toiminnassa siihen, että kaikki voisivat oppia tulemaan keskenään toimeen ja oppisivat huomioimaan, miten oma toiminta vaikuttaa muiden ihmisten hyvinvointiin. Elämmekö me vain itseämme varten? Joskus muutoksen voi nähdä jo leirin aikana, toisilla ottaa vähän pidempään ja jotkut eivät opi koskaan. Joka tapauksessa me johtajat ja ohjaajat yritämme parhaamme, jotta tuo "laulu" menisi viestinä eteenpäin.
Liikaa ei kyllä kuitenkaan kannata meidän leireistä ja niihin osallistuvista nuorista olla huolissaan. Meidän leireillemme nuoret ovat erityisesti hakeutuneet ja joudumme joka vuosi jopa karsimaan osan hakijoista. Harvan kahdelle leirille ei yksinkertaisesti mahdu kaikki halukkaat. Tuo valikoituminen jo aiheuttaa sen, että leiriemme "ongelmat" ja pulmatilanteet ovat kuitenkin aivan eri kokoisia kuin esimerkiksi tuossa lahden toisella puolle, Heinänokassa. Paikallisseurakuntien leireille tulee ikäryhmän kaikki leiritoimintaa haluavat nuoret - täysin ilman minkäänlaista ennakkokarsintaa. Kun
edustettuna ovat laidasta laitaan kaikki alueen nuoret, ovat ongelmatkin paljon kirjavampia. Kielenkäyttö, yölliset koheltamiset ja mm. toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden kunnioittaminen ovat aivan eri planeetalta kuin täällä Harvassa. Se vaatii työntekijöiltä suuria ponnistuksia ja pitkää pinnaa. Tehtävä työ nuorten kanssa on arvokasta joka puolella, mutta erityinen hatunnosto niille leirivetäjille, jotka jaksavat loppuun asti yrittää viedä arvokkaita aatteita eteenpäin, eivätkä tyydy vain siihen, että kaikki selviävät hengissä.
Olen kyllä hyvin iloinen siitä, että saan tehdä työtäni juuri täällä Harvassa, nykyisten ja tulevien Namikalaisten kanssa. Saan olla mukana "laulamassa" osaavien ohjaajien kanssa eteenpäin Namikalaisia perinteitä ja tapoja. En usko, että niille löytyy mistään voittajaa...
Laula ihmisille!
-olli-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti