Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Edellisestä kirjoituksesta on
kulunut aikaa aivan liian paljon - heinäkuusta on millä tahansa
matematiikalla aika monta kuukautta. En esittele perusteita tai
anna hyviä selityksiä. Yksinkertaisesti hävettää.
Tuntuu ajoittain käyvän niin, että pienet, yksinkertaiset asiat
antavat odottaa itseään liian pitkään. Ne hautautuvat muistilapun
nurkkiin tai mielen sopukoiden viimeisiin kammareihin -
tullakseen kuitenkin, onneksi, esille taas jossain sopivassa
käänteessä. Nyt oli kirjoittamisen aika.
Me kaikki voisimme varmaankin "parantaa tapamme" joissain
asioissa. Ihan niissä pienimmissäkin, jotka usein jäävät muiden
asioiden alle. Voisimme tehdä pois ne pienet jutut, jotka
kuitenkin jossain vaiheessa palaavat taas mieleen. Sovitaanko,
että ensi viikolla tehdään ainakin yksi asia, joka on vaivannut
mieltä jo pitkää. Ihan me kaikki - siis sinä myös. Olipa se juttu
sitten koulutehtävä, joka on rästissä tai napin ompelu niihin
housuihin, jotka retkottavat sängynlaidalla. Tai puhelu sille
ystävällä, jota olet monta kertaa ajatellut, muttet ole ehtinyt
soittamaan. Ei anneta ajan kertyä asioiden päälle.
Ajasta puheen ollen- lupaan että kirjoitan seuraavan tekstin
pikaisemmin kuin tämän. Siis yhtä hitaasti
yksisormijärjestelmällä, mutta aikaa tekstien välillä ei ole niin
paljoa ;) Ellei sitten joku armaista työkavereistani innostu myös
kirjoittamaan ja vie vuoroani...
-Olli-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti